SEURAN PERUSTAMINEN
Deep in the Forest Ry alkoi muotoutumaan jo vuonna 2012, kun kahdeksan yhtä huonon huumorintajun ja mahtavan heittotaidon omaavaa kaveria alkoivat heittämään yhdessä. Peikkometsän rata oli tuolloin unohduksissa, jota kaupunki ei ollut huoltanut: heittopaikat olivat lähes 50cm monttuja, joista vesisateen jälkeen pystyi heittämään lähinnä snokrreli päässä. Muutama muukin heräsi samaan asiaan ja seuran perustamista puuhattiin – kesä meni, mutta seuraa ei kuitenkaan perustettu. Kaupungilta yritettiin saada tukea, Peikkometsän ongelmapaikat saataisiin korjattua. Tyly vastaus oli, että tukea ei tule, koska ei ole virallista seuraa. Periksi ei kuitenkaan annettu ja asiaa sohaistiin kunnolla lehtijutulla jossa mainittiin, että harrastajia ei tuettu kentän kunnostamisen suhteen. Lehtijutun jälkeen tukea kyseltiin uudemman kerran, ja nyt kyseltiin tarvikkeita radan kunnostukseen ja työ luvattiin tehdä talkoovoimin. Peikkoon saatiin puutavara pitkospuihin sekä rappusiin.
2012 siis meni, ja kevät 2013 lähestyi eikä seuraa ollut perustettu. Musakan Jarno tuumasi, että ”Perhanan Petteri, järjestä sinä perustamiskokous” ja sittenpä huhtikuussa 2013 pidettiin perustamiskokous. Seuran nimen historia juontaa juurensa Tommi Partasen modaamalla vanhalla Peikkometsän radalla tapahtuneeseen. Vanhan radan 5 väylällä (nykyinen 6?) joukko perustajajäseniä nakkeli kiekkoja kuusikkoon ja tuumittiin, että ”sinne meni, syvälle metsään”: Teemu Moilanen sanoi, että ”.. Deep in the forest” elikkäs siitä se seuran nimi sitten äänestyksen kautta tuli.
Perustamiskokous päätettiin saunomalla ja ruokailemalla. Perustamiskokouksen illasta ei voi kaikkea kertoa mutta perustajat muistavat sen loppuikänsä.. tai sitten ei ihan kaikkea!
NEUVONPITOA KAUPUNGIN KANSSA
Harri Pirinen oli saanut kirjoitettua pyötäkirjan puhtaaksi sekä toimitettua allekirjoittaneelle (Petter Nupponen) ja sen jälkeen lähestyttiin taas Kuopion kaupungin liikuntatoimea. Perustamiskirjan kanssa painelimme sitten Harri Pöllän luo ja aloimme neuvotella Peikkometsän frisbeegolfradan kunnostuksesta. Alkuun ei asialle kaupungin puolella lämmitty, koska kaupungilla oli huonoja kokemuksia seuroista jotka halusivat kaupungin maksavan ja tekevän oikeastaan kaiken valmiiksi – pitkään piti vakuutella, että kyllä me teemme kaiken talkoilla jos saamme tarvikkeet. Kun liikuntatoimessa aloitti Saku Kekäläinen, jonka oli tuttu aiemmilta työkomennuksilta niin asiointi helpottui.. tai no, muutama kiristys ja uhkaus mm. matoista piti esittää.
Esimerkiksi heittopaikan mattoja ei saanut varastolaanilta ottaa, kun ne olisivat menneet paikkatarpeiksi jonnekkin kentille. Soitto Sakulle jolle sanoin: ”Saku, jos ei saada mattoja niin joku aamu keskuskentällä on 18 reikää kun ollaan leikattu matot” – matot saatiin ja talkoot nytkähti eteenpäin. Peikkometsän rata saatiin kuntoon pienellä joukolla ja samalla näytimme liikuntatoimelle, että saimme aikaan sen mitä olimme luvanneet. Seuraavaksi kentälle kaivattiin Peikkometsään siltoja ojien ylitykseen. Olin huomannut jääkiekkokaukaloiden kaaria ja taas soitto Sakulle: tarvittaisini pari kaukalon kaarta, joista tehdään silla ojien ylitykseen”. Vastaus oli, että ”ette saa, ne ovat varaosia muihin kaukaloihin”. Uusi kiristys ja uhkaus kehiin: ”Saku elä ihmettele, jos ukko tupsahtaa kaukalosta hankeen, kun puuttuu pari kaarta kaukalosta”. Kaaret tuli, ja sillat saatiin valmiiksi.
Radan kävijämäärä kasvoi ja alkoi parkkiongelmat eli sakkoja ropisi radalla kävijöille. Ensin piti selvittää kaupungin kanssa miten sakkorysästä selvitään ja istuin varmaankin puhelimessa lähemmäs viisi tuntia soitellen eri tahoille ja saatiin sitten sekin asia kuntoon.
LIEVEILMIÖITÄ
Kävijämäärä kasvoi Peikkometsässä entisestään ja alkoi ilmenemään ei niin mieluisia asioita eli kiekkojen varastelu, joka huipentui bägin varastamiseen. Varkaustapauksen ilmitullessa, soitto toimitukseen ja asiat esille. Lehtijuttu levisi kulovalkean tavoin koko kansan ihmeteltäväksi ja se olikin sitten julkaisupäivän luetuin artikkeli, koko Suomessa.
VIIKKOKISAT JA TOIMINTA KASVAA
Viikkokisat alkoivat pyörimään ja toiminta kasvoi, kisat kasvoivat suureksi joten kaikki voimavarat käytännössä menivät kisojen pyörittämiseen: Jarno Musakka, Harri Pirinen, Ville Tiainen, Teemu Moilanen, Timo Sorsa, Ari Hakkrainen, Tommi Partanen Jarkko Juntunen ja allekirjoittanut väsäsi pooleja Peikkometsän parkkipaikalla ja leikkasivat tuloslippuja irti paperista, koska tuolloin ei ollut parempaa tulosseurantaa – kaikki väännettiin tyhjästä.
Vuosi taas vierähti ja talvi tuli mutta into heitellä oli kova. Treenejä jatketiin talvella Prisman ja Kolmisopen Cittarin parkkipaikoille sulkemisajan jälkeen. Tahtia tietysti hiljensi välillä kovat pakkaset.
UUSIA RATOJA JA RATASUUNNITTELUA
Yhdistyksen toimintasuunnitelmaa palautettaessa Harri Pöllälle annettiin samalla ratapohjasuunnitelma Huuhanmetsän radasta. Ratakuningas Pertti Tuppuraisen suunnittelema rata sai heti hyväksynnän ja samalla saatiin kaupungin puolelta ehdotus Puijon pallogolfkentä muuttamisesta frisbeegolfkäyttöön.
Tuppuraisen Pertin panos Kuopio ja koko Suomen Frisbeegolfille on merkittävä. Hänen suunnittelutaidoista voisivat muutkin ratojen tekijät ottaa mallia. Pertin kyky nähdä umpirisukossa rata on ihailtavaa. Suunnittelutaitoa korostaa, että maailmallakin on hänen suunnittelemia ratoja kehuttu. Ihan moninkertaisia frisbeegolfmestareita myöten.
SEURA LIIKUTTAA
Seura on liikuttanut ihmisiä Kuopiossa ja koko Suomessa, ja jopa ulkomaita myöten, hienoissa puitteissa frisbeegolfin parissa. Olemme jossain määrin lisänneet kuopion vetovoimaa myös matkailun puitteissa. Kuopion pienestä toiminnasta lähtenyt frisbeegolfliike, jonka Jukka Matula loi on nyt osana Euroopan suurinta frisbeegolfvälineiden jälleenmyyjä ketjua.
Junioritoiminta on ollut antoisaa ja seurasta on lähtenyt maailmalle huipputason heittäjiä ja toivottavasti heitä kasaa lisää, pitämään seuran nimeä yllä.
9 kaverin suunnitelmasta perustaa seura on kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista seuroista joka liikuttaa satoja, tai jopa tuhansia ihmisiä tarjoamalla kilpatason radoista helpompiin harrastelijoiden ratoihin. Ratojen käyttäjillehän tämä on ilmaista. Kuinka moni seura pystyy samaan?
- Petteri Nupponen, seuran 1. puheenjohtaja -
2012 siis meni, ja kevät 2013 lähestyi eikä seuraa ollut perustettu. Musakan Jarno tuumasi, että ”Perhanan Petteri, järjestä sinä perustamiskokous” ja sittenpä huhtikuussa 2013 pidettiin perustamiskokous. Seuran nimen historia juontaa juurensa Tommi Partasen modaamalla vanhalla Peikkometsän radalla tapahtuneeseen. Vanhan radan 5 väylällä (nykyinen 6?) joukko perustajajäseniä nakkeli kiekkoja kuusikkoon ja tuumittiin, että ”sinne meni, syvälle metsään”: Teemu Moilanen sanoi, että ”.. Deep in the forest” elikkäs siitä se seuran nimi sitten äänestyksen kautta tuli.
Perustamiskokous päätettiin saunomalla ja ruokailemalla. Perustamiskokouksen illasta ei voi kaikkea kertoa mutta perustajat muistavat sen loppuikänsä.. tai sitten ei ihan kaikkea!
NEUVONPITOA KAUPUNGIN KANSSA
Harri Pirinen oli saanut kirjoitettua pyötäkirjan puhtaaksi sekä toimitettua allekirjoittaneelle (Petter Nupponen) ja sen jälkeen lähestyttiin taas Kuopion kaupungin liikuntatoimea. Perustamiskirjan kanssa painelimme sitten Harri Pöllän luo ja aloimme neuvotella Peikkometsän frisbeegolfradan kunnostuksesta. Alkuun ei asialle kaupungin puolella lämmitty, koska kaupungilla oli huonoja kokemuksia seuroista jotka halusivat kaupungin maksavan ja tekevän oikeastaan kaiken valmiiksi – pitkään piti vakuutella, että kyllä me teemme kaiken talkoilla jos saamme tarvikkeet. Kun liikuntatoimessa aloitti Saku Kekäläinen, jonka oli tuttu aiemmilta työkomennuksilta niin asiointi helpottui.. tai no, muutama kiristys ja uhkaus mm. matoista piti esittää.
Esimerkiksi heittopaikan mattoja ei saanut varastolaanilta ottaa, kun ne olisivat menneet paikkatarpeiksi jonnekkin kentille. Soitto Sakulle jolle sanoin: ”Saku, jos ei saada mattoja niin joku aamu keskuskentällä on 18 reikää kun ollaan leikattu matot” – matot saatiin ja talkoot nytkähti eteenpäin. Peikkometsän rata saatiin kuntoon pienellä joukolla ja samalla näytimme liikuntatoimelle, että saimme aikaan sen mitä olimme luvanneet. Seuraavaksi kentälle kaivattiin Peikkometsään siltoja ojien ylitykseen. Olin huomannut jääkiekkokaukaloiden kaaria ja taas soitto Sakulle: tarvittaisini pari kaukalon kaarta, joista tehdään silla ojien ylitykseen”. Vastaus oli, että ”ette saa, ne ovat varaosia muihin kaukaloihin”. Uusi kiristys ja uhkaus kehiin: ”Saku elä ihmettele, jos ukko tupsahtaa kaukalosta hankeen, kun puuttuu pari kaarta kaukalosta”. Kaaret tuli, ja sillat saatiin valmiiksi.
Radan kävijämäärä kasvoi ja alkoi parkkiongelmat eli sakkoja ropisi radalla kävijöille. Ensin piti selvittää kaupungin kanssa miten sakkorysästä selvitään ja istuin varmaankin puhelimessa lähemmäs viisi tuntia soitellen eri tahoille ja saatiin sitten sekin asia kuntoon.
LIEVEILMIÖITÄ
Kävijämäärä kasvoi Peikkometsässä entisestään ja alkoi ilmenemään ei niin mieluisia asioita eli kiekkojen varastelu, joka huipentui bägin varastamiseen. Varkaustapauksen ilmitullessa, soitto toimitukseen ja asiat esille. Lehtijuttu levisi kulovalkean tavoin koko kansan ihmeteltäväksi ja se olikin sitten julkaisupäivän luetuin artikkeli, koko Suomessa.
VIIKKOKISAT JA TOIMINTA KASVAA
Viikkokisat alkoivat pyörimään ja toiminta kasvoi, kisat kasvoivat suureksi joten kaikki voimavarat käytännössä menivät kisojen pyörittämiseen: Jarno Musakka, Harri Pirinen, Ville Tiainen, Teemu Moilanen, Timo Sorsa, Ari Hakkrainen, Tommi Partanen Jarkko Juntunen ja allekirjoittanut väsäsi pooleja Peikkometsän parkkipaikalla ja leikkasivat tuloslippuja irti paperista, koska tuolloin ei ollut parempaa tulosseurantaa – kaikki väännettiin tyhjästä.
Vuosi taas vierähti ja talvi tuli mutta into heitellä oli kova. Treenejä jatketiin talvella Prisman ja Kolmisopen Cittarin parkkipaikoille sulkemisajan jälkeen. Tahtia tietysti hiljensi välillä kovat pakkaset.
UUSIA RATOJA JA RATASUUNNITTELUA
Yhdistyksen toimintasuunnitelmaa palautettaessa Harri Pöllälle annettiin samalla ratapohjasuunnitelma Huuhanmetsän radasta. Ratakuningas Pertti Tuppuraisen suunnittelema rata sai heti hyväksynnän ja samalla saatiin kaupungin puolelta ehdotus Puijon pallogolfkentä muuttamisesta frisbeegolfkäyttöön.
Tuppuraisen Pertin panos Kuopio ja koko Suomen Frisbeegolfille on merkittävä. Hänen suunnittelutaidoista voisivat muutkin ratojen tekijät ottaa mallia. Pertin kyky nähdä umpirisukossa rata on ihailtavaa. Suunnittelutaitoa korostaa, että maailmallakin on hänen suunnittelemia ratoja kehuttu. Ihan moninkertaisia frisbeegolfmestareita myöten.
SEURA LIIKUTTAA
Seura on liikuttanut ihmisiä Kuopiossa ja koko Suomessa, ja jopa ulkomaita myöten, hienoissa puitteissa frisbeegolfin parissa. Olemme jossain määrin lisänneet kuopion vetovoimaa myös matkailun puitteissa. Kuopion pienestä toiminnasta lähtenyt frisbeegolfliike, jonka Jukka Matula loi on nyt osana Euroopan suurinta frisbeegolfvälineiden jälleenmyyjä ketjua.
Junioritoiminta on ollut antoisaa ja seurasta on lähtenyt maailmalle huipputason heittäjiä ja toivottavasti heitä kasaa lisää, pitämään seuran nimeä yllä.
9 kaverin suunnitelmasta perustaa seura on kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista seuroista joka liikuttaa satoja, tai jopa tuhansia ihmisiä tarjoamalla kilpatason radoista helpompiin harrastelijoiden ratoihin. Ratojen käyttäjillehän tämä on ilmaista. Kuinka moni seura pystyy samaan?
- Petteri Nupponen, seuran 1. puheenjohtaja -